lauantai 23. tammikuuta 2016

Hämärän rajamailla...

Tällä viikolla, kiireistä huolimatta olen saanut aikaiseksi käydä maanantaina pilateksessa, keskiviikkona salilla Kirsin valvovan silmän alla, torstaina koriksessa ja juuri äsken lauantain iloksi vihdoin spinningissä. Vuoden ensimmäisinä viikkoina olin ihan amatööri, kun en tajunnut varata vuoroani paria viikkoa ennen. Totta kai tammikuussa kaikki ryhmäliikunnat ovat täynnä! Tänäänkin oli, mutta menin spinnig-salin ovelle kuikuilemaan juuri ennen tunnin alkua, että onko sittenkin jollekin etukäteen ilmoittautuneelle uni maistunut hieman pitempään. Ja oli - jeij! Olen viimeksi käynyt spinningissä viime huhtikuussa ja hyppy takaisin satulan selkään hieman jänskätti.

Kyseessä oli 50 min setti, joka sisälsi useamman intervalliosuuden. Pahimmat nousut oli jopa 1 min 50 sek pitkiä. Sykkeet oli pitkälti 160-173 välissä koko tunnin. 20 minuutin jälkeen vilkaisin huolestuneena kelloa - mä niin kuolen tänne! Vaikka ohjaaja kiltisiti sanoi, että mikäli tarvitsette pitempää palautusta, niin tehkää se. No arvatkaapa vaan pidinkö :) Mä olen kyllä ihan hölmö yllytyshullu...

Mun amatöörimäisyyttä lisäsi vielä se, että hain viikolla uudet astmalääkkeet. Ne on vielä kivasti tuossa eteisen lipaston päällä laatikoissaan. Pitäis opetella niitä käyttämäänkin... Astmasta ehkä myöhemmin vielä lisäjuttua. Mutta niin, onko viisasta mennä polkemaan lähes tunniksi yli 170 sykkeillä ilman astmalääkettä - ei! Pahempaa kohtausta en onneksi kuitenkaan saanut, vaikka aika loppuun itseni kyllä tunnilla vedin. En edes muista milloin viimeksi hiki olisi todellakin VIRRANNUT tuota vauhtia! Spinningin etu on mielestäni se, että siinä saa aivot sopivasti off-tilaan. Pilateksessa ja salitreenissä pitää koko ajan keskittyä niin vahvasti tekniikkaan, joten ajatus pitää olla herkeämättä läsnä ja se on aika rankkaa.

Tälle viikolle siis jää toinen punttitreeni tekemättä. Kirsi kun viisaudessaan rajoitti treenimäärääni neljään kertaan viikossa. Rajoituksessa on kyllä järkeä, sillä aikaisemminhan olen liikkunut vain kaksi kertaa viikossa. Keskiviikkona Kirsi tsekkasi tekniikkani, kun tein hänen suunnittelemansa tunnin treenin läpi. Noottia ei onneksi ihan kauheasti tullut :) Molemmat kun ollaan kuitenkin (aika) puheliaita, niin yllättäen mentiin toistojen laskuissa sekaisin useamman kerran. Kropassa olikin treenin jälkeen sellainen tunne, että ehkä sittenkin tehtiin 20% enemmän kuin alkuperäisessä suunnitelmassa oli...

Vaikka nyt olen tehnyt pari viikkoa sen neljä treeniä viikkoon, niin keho ei onneksi ole ollut mitenkään superkipeä. Pientä jumia on ollut ja ehkä aavistuksen väsymyksen tunnetta lihaksissa, mutta sellaista "jokaliikeirvistyttää"-kipua ei ole oikeastaan ollut. Tai noh, katsotaan mikä on huomenna reisien tilanne, joko alan rappusia noustessa irvistelemään :) Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti