Olen harkinnut kuntosalitreenin aloittamista jo muutaman vuoden ajan. Ärsyttää, että tiedän oikein hyvin, miksi lihaskuntotreeni kannattaa. En ole koskaan ollut siitä vain järjin innostunut. Olen kyllä salilla välillä enemmän, mutta yleensä vähemmän säännöllisesti käynyt. Tunnen suurimman osan laitteista ja pääosin niitä osaan käyttääkin. Koskaan en ole jaksanut kokeilla edes puolen vuoden jaksoa, että pääsisinkö salitreenin makuun rutiiniksi asti ja saisinko puolessa vuodessa jopa jotain tuloksia. Nyt on sen aika.
Koska en todellakaan pyri bikini fitness kuntoon, niin lukivikaisena (joka muuten varmasti tulee näkymään jatkossa myös teksissänikin) aivoissani se kääntyi fikini bisnekseksi. ja myös blogini nimeksi. Bisnes on lähellä sydäntäni, sillä olen ollut mikroyrittäjä jo reilun kymmenen vuoden ajan. Vaikka terveystieteiden maisterina ja laillistettuna ravitsemusterapeuttina perusteet liikunta-asioista tiedänkin, niin eipä ole haitaksi oppia uutta ihan oman kantapään kautta. Alkuun kuitenkin kerron hieman liikuntahistoriastani, jotta te lukijat ymmäräisitte mistä lähtökohdista aloitan tämän puolen vuoden projektin.
En ole koskaan ollut erityisen liikunnallinen. Lapsena pelailin naapurin kanssa tennistä ja muutaman vuoden kävin tenniskoulussakin kerran viikossa. Muuten liikkuminen lapsena oli pyöräilyä paikasta toiseen. Uinti on ollut aina ykköslajini. Olen oppinut uimaan 4-5-vuotiaana ja se on ollut minulle luontaista. Ainoa laji, jossa olen päässyt aikoinaan edustamaan kouluani kilpailuihin, vaikka koskaan uimaseuraan en ole kuulunutkaan.
Koripalloa teininä pelailtiin lähikentällä myös usein. Muistaakseni nelosluokkalaisena kävin kerran namikan treeneissä, mutta valmentaja ei oikein osannut ottaa uutta tulokasta mukaan, joten treenit jäivät siihen ensimmäiseen. Harmi sinänsä.
Jossain vaiheessa innostuin tanssista. Taisi olla viidennellä tai kuudennella luokalla, kun kävin kansalaisopiston jazz-tanssissa muutaman vuoden. Myöhemmin jatkoin yläasteella koulun tanssikerhossa, jossa tanssittiin modernia ja tehtiin tanssinumeroita muutamiin musikaaleihin.
Lukioaikoina treenasin muutaman vuoden ajan kamppailulajia nimeltä Taido. Hyvin kokonaisvaltaista ja mielenkiintoista. Sisälläni on aina asunut pieni ninja, mutta valitettavasti kehoni on rakennettu pääosin B-osista ja lopulta polveni oli sen verran huonossa kunnossa, että en päässyt enää ulisematta kyykystä ylös. Siihen jäi ninjailut.
Polvien vuoksi olen lopettanut myös tanssimisen, ala-asteella välillä laskettelin jonkin verran ja yläasteella hommasin lumilaudan. Parikymppisenä möin lumilaudankin lopulta pois, kun lääkäri hieman uhkaili... Lääkärin puheista (kielloista) huolimatta juoksin kuitenkin puolimaratonin vuonna 2003. Noh, jos rehellisiä ollaan, niin en sen jälkeen kolmeen päivään pystynyt kunnolla edes kävelemään, polvet oli aivan muusina...
Olen kuitenkin suorituksestani edelleen superylpeä, sillä minulla ei ole ainuttakaan juoksijageeniä kropassani. Yläasteella muistan, kun piti juosta se kamala 1500 m, josta sai numeron. Meillä liikuntatunti oli vieläpä ruokatunnin jälkeen ja tein Vallu Konoset eli jouduin oksentamaan juoksun jälkeen. Arvosanakseni sain ajasta 6-. Onneksi silloinen opettajani oli viisas ja sanoi:"Hanna, kun tuo juoksu ei ole oikein koskaan ollut sinun lajisi, niin haluaisitko mielummin uida Cooperin testin?" No totta kai halusin! Sen arvosanaksi sain 10-, ilman treeniä.
2000-luvun taitteessa seurustelin lääkäriopiskelijan kanssa, joka pelasi intohimoisesti golfia. Ja jotta poikaystävääni olisin nähnyt edes joskus kesäisin, oli minunkin suoritettava green card ja alettava pelaamaan. Golf taitaakin olla ainoa laji, joka on pysynyt minulla mukana lähes joka kesä muutamaa ulkomaanvuotta lukuunottamatta näihin päiviin saakka.
Mutta koskaan en ole todellakaan ollut mikään himoliikkuja. Esimerkiksi neljä liikunta kertaa viikossa on ollut minulle vain hassu harhainen haave. Joskus ehkä niihin määriin päässyt, mutta vain muutaman viikon ajan. Mutta mikä onkaan tilanne nyt? Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Maanantaisin minulla on pilates. Tylsää, mutta tehokasta ja oiva laji mun B-osille, varsinkin kun ryhmää vetää fysioterapeutti, joka estää minua tekemästä tyhmiä. Torstaisin pelaan höntsäkorista. Tästä myöhäisemmässä postauksessa lisää. Vuoden tauon jälkeen ajattelin käydä taas lauantaiaamun spinningissä. Ainoa ryhmäliikuntatunti, josta sittenkin tykkään. Tai tykkään paremminkin siitä itsensä rääkkäämisestä en liikunnan ilosta :D Niin ja sitten nyt tämä lihaskuntotreeni. Eli neljä tuntia liikuntaa viikossa + koiralenkit.
Tästä siis alkaa matka, josta postailen blogiin 3-4 kertaa kuukaudessa. Olisin toki halunnut heti alkuun 2 salitreeniä viikkon, mutta personal traineriksini lupautunut Kirsi Vaulamo (www.kuntokoulu.com) heti puhui päähäni järkeä ja aloitamme yhdellä salitreenillä viikossa. Ensi kerralla lisää ensimmäisestä PT-tapaamisesta ja valitsemastani kuntosalista (www.fit24.fi) lisää. Lisäksi myös omista tavoitteistani ja ensimmäisistä treeneistäni.
Tervetuloa seuraamaan, kuinka liikuntaa (vain sen vuoksi, koska se on terveellistä) harrastava terveysalan ammattilainen yrittää löytää liikunnan ilon kuntosalimaailmasta. Mission impossible? Katsotaan mikä on tilanne kesällä 2016, kun puoli vuotta kokeilua on takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti