Ravitsemusterapeutti pitää ruokapäiväkirjaa

Kirsi pyysi minua pitämään viikon verran ruokapäiväkirjaa. Olipa outoa olla kerrankin siinä tilanteessa, että minä pidän ruokapäiväkirjaa jollekin toiselle! Olin ajatellut aloittaa ruokapäiväkirjanpidon torstaina, sillä alkuviikko oli reissuja täynnä. Keskiviikkona aloin nauramaan lähes ääneen kaupassa, sillä jogurttihyllyllä aloin miettimään, että mitäs jogurttia sitä kehtaa ostaa, kun ruokapäiväkirjaa joutuu pitämään! Nyt ymmärrän niin paljon paremmin taas mun omia potilaita! :)

Tästähän löytyy ihan tutkimusnäyttöäkin, että ihminen tulee tietoisemmaksi valinnoistaan, kun hän kirjaa syömiset ylös. Suurin osa myös laihtuu pelkästään ruokapäiväkirjaa pitämällä. Ja on havaittu, että myös ravitsemusalan ammattilaiset alkavat syödä vieläkin terveellisemmin, kun kirjaavat syömisiään. Tämän vuoksi tutkimusaineistoista ei koskaan saa sitä todellista kuvaa, kuinka ihmiset todella syö.

Itse käytin kirjaamiseen Keventäjiä sekä Kiloklubia. Olen itse niin numeerinen ihminen, että halusin tietysti heti analyysit näkyviin. Kirsin huolena kun oli, että saatan syödä liian vähän, mutta ei pelkoa! Kyllä lähes joka päivä saanti ylitti 2000 kcal, joinakin päivinä energiaa tuli yli 2400 kcal, kiitos ylimääräisten herkkujen... Paino on pysynyt tammikuusta lähtien kokoajan kutakuinkin samoissa, joka siis kertoo siitä, että energiatasapaino on ollut sopiva. Mikäli haluat kokeilla itse näitä palveluita, niin saat minulta käyttöösi kampanjakoodin, jolla saat 20% alennusta. Laita minulle sähköpostia osoitteeseen hanna.partanen(at)nutrifilia.fi.

Omat haasteeni ruokavalion suhteen ovat olleet jo minulle aika selvät. Ensinnäkin, jos olen kotona tekemässä yritykseni kirjallisia hommia, sorrun helposti naposteluun ja tästä ei hammaslääkäri tykkää. Muutamana päivänä sokeria tuli helposti yli suositusten. Lisäksi joinakin päivinä minulla oli haaste saada riittävästi proteiinia. Yritän saada proteiinia noin 1,5 g/painokiloa kohti, varsinkin treenipäivinä. Koska syön pitkälti kasvisruokaa, on se välillä hyvin haastavaa. Alla muutama kuva tuotteista, jotka tällä hetkellä pelastaa mun proteiinin saannin :)

Tähän Arlan Jogurtti Komboon olen ollut koukussa jo 3 kuukautta. Lisukkeeksi vielä mustikoita tai banaani, niin menee hyvin tukevammasta välipalasta tai pikaisesta aamupalasta!

Tässä mun herkkuaamupala yleensä lauantaisin! Lettu on Fastin proteiinipannukakku. Kaurajauhopohjainen ja maitoon sekoitettuna yhdestä letusta saa 25-30 g proteiinia.

Alpon uutuus. Kasviperäinen vaihtoehto rahkalle, mutta ei sisällä ihan niin paljoa proteiinia (annoksessa 7,8 g). Koostumus kyllä hyvin miellyttävä, vaikka osa hillosta mulla jää aina syömättä!

Pikasmoothie! Yleensä kyllä käytän Valion Rahkajuomaa, joka näppärä tällaiseen juomaan.

Superpäivä

Viime viikolla oli otollinen tilanne testata Kirsin suunnittelemaa rääkkipäivää. Takana oli lähes 10 h yöunet ja edessä työreissu Joutsan kautta savoon, joten pakolliset lepopäivätkin oli jo suunniteltu valmiiksi.

Keskiviikkona aamupäivästä sitten kirmasin työtehtävien välissä salille tekemään orjallisesti uutta superpäivän ohjelmaa. Ja huh! Nyt ymmärrän miksi Kirsi sanoi, että tällainen treeni vain kerran kolmessa viikossa. Sykkeet oli mittarin mukaan lähes koko treenin ajan 150-165 välissä. Viimeisissä lankkukierroissa oli pakko fuskata. Piti tehdä 20 toistoa, mutta neljääntoista jäi. Alkoi tekniikka jo pettämään niin pahasti ja oksennus kurkussa kihelmöimään...

Tässä superpäivässä tehtiin treeni siis kolme liikkeen sarjoissa, ilman taukoja. Tämä tietysti loi vähän haastetta, sillä senioreiden treenit oli samaan aikaan. Nämä kolme laitetta tai tila tietylle liikkeelle kun pitäisi olla vapaana noin 10 min ajan, kun kiertotekniikalla näitä kiertää. Viimeinen vaakasoutu meinasi jäädä väliin, kun eräs vanhempi naishenkilö ehti laitteeseen omaa treeniään suorittamaan. Mutta kun hän aloitti taukoaan sarjojen välissä pyysin kauniisti, että saisinko tehdä viimeiset 10 vetoa vauhdilla välissä - ja toki sain! Siinä vaiheessa huohotin ja puhisin siihen malliin, että sain juttuseuraa muistakin eläkeläisistä, kun ihmettelivät mun vauhdikasta menoa ja naama punaisena puurtamista :D Puhisin vaan siinä toistoja tehdessä, että kohta on minuutin tauko ja onneksi tämä rääkki on edessä vain kerran kolmeen viikkoon!

Mutta tiedättekö mihin olin pettynyt? Mulla oli seuraavat pari päivää vain etureidet ja hieman tietyt persuslihakset kipeänä ja that´s it! Tiedän kyllä, että kehitystä tapahtuu myös ilman lihaskipua, mutta olisin odottanut, että ton treenin jälkeen koko kroppa olisi ollut jumissa.

Noh, sunnuntaina kun palattiin Kuopion reissulta, niin lähdettiinpä miehen kanssa vielä illalla salille. Tällaista ei ole kyllä koskaan aikaisemmin tapahtunut! :D Suurin syy ehkä siinä, että mieheni pyrkii saamaan omaan aktiivisuusmittariinsa joka viikko 100% täyteen ja aika heikolle luvut sunnuntaina klo 18 palatessamme näytti... Ja itsekin mietin, että sille viikolle oli reissujen vuoksi vain kaksi treeniä, joten kaippa se kolmas pitäisi käydä tekemässä.

Sunnuntain treenin tein kyllä ihan ohi ohjelman. Tein pääasiassa käsiä ja rintalihaksia. Naama punaisena 30 min pikatreeni + pyörällä polkemiset. Ja mitenkä pettynyt taas olenkaan, kun seuraavana päivänä ei missään tunnu! Viikon päästä on muuten takana 2 kk säännöllistä treeniä. Pitänee tehdä  sitten pieni väliraportti kehittymisestä, jos sitä on jollain tapaa vielä havaittavissa :)

Mutta nyt kello on jo puoli seitsemän, työt vihdoin tehty, joten pitänee siirtyä taas salin puolelle. En minä sinne vieläkään innosta puhkuen mene, mutta menenpä kuitenkin :)

Arvojen mukaista elämää?

En tiedä olisinko nyt itsestäni ylpeä vai en... Tilanne vaatinee selityksiä.

Viimeisen kahden viikon aikana neljättä kirjaani on viilailtu painokuntoon. Valitettavan usein olen ollut koneella yömyöhään. Pahimmillaan olen lopettanut koneella työskentelyn kahden aikoihin ja sitten se unen saanti onkin ollut vähän huonolla tolalla, kun aivoissa pyörii asiat tuhatta ja sataa. Terveysalan ammattilaisena tiedän kuinka paljon huono yöuni vaikuttaa terveyteemme. Lukuisiin syömisensäätelyhormoneihin, kortisoliin, verenpaineeseen, verensokeritasoon jne. Tästä huolimatta viimekin viikolla treenasin neljä kertaa ja lisäksi muutama pitempi koiralenkkin.

Kirsillä oli mulle tiistaina yllärinä kunnon rääkkitreeni, mutta alkulämmittelyissä tunnustin heti, että yöunet olivat jääneet alle viiteen tuntiin. Olisin varmasti kyllä jaksanut tehdä vielä siinä vaiheessa kaikki täysillä, mutta molemmat tiesimme, että siitä ei ole minkäänlaista hyötyä, kun kroppa vetelee viimeisiään. Muutamaa juttua kuitenkin kokeiltiin mun mielestä vähän turhankin isoilla painoilla ja saatoin ehkä leikkisästi kutsua Kirsiä "hulluksi akaksi" :D Kirsi kuitenkin yritti puhua mulle viisaita ja käski keventää treenejä raskaalla työviikolla. Kehitystä kun ei kuitenkaan tapahdu, jos palautuminen on heikkoa. Tiedetään! Mutta...

Olen siis kiireestä huolimatta priorisoinut liikuntaan. Viikko sitten sunnuntaina meillä oli vieraita ja jotta sain mahdutettua treenin ennen kuoroharkkoja, niin jätin vieraamme meille yksin tekemään lähtöään, jotta ehdin salille. Outoa. Tosin onneksi nämä vieraat olivat vanhoja tuttuja ja hyvin liikunnallinen perhe, joten ymmärsivät täysin mun karkumatkani salille. Aikaisemmin tällaiset tilanteet olisivat olleet vain hyviä (teko)syitä jättää treenejä väliin. Eli tästä syystä olen ylpeä itsestäni.

Mutta tiedän, kuinka mun kroppani vaatii säännöllistä ja hyvää unta toimiakseen hyvin. Sitä se ei ole nyt kunnolla kahteen viikkoon saanut. Tulen usein treeneistä tai töistä kotiin kello 20-21. Suihkun ja syömisen jälkeen avaan koneen. Pari kertaa olen lausahtanut ääneen, että elän nyt niin arvojeni vastaista elämää. Terveys on minulle tärkeä arvo ja tiedän, että kohdallani uni on jopa liikuntaa tärkeämpää. Nyt olen vain valinnut toisin. Ja siksi epäröin olla ahkeruudestani ylpeä.

Noh, nyt pitäisi alkaa helpottamaan työrintamalla, kun kirja on nyt onnellisesti painossa ja parin viikon kuluttua jo kaupoissa. Muutama päivä menee varmasti hoidellessa rästihommia pois, mutta sitten päästään jo ainakin hetkeksi normaaliin rytmiin. Ehkäpä jo ensi viikolla palautumisen jälkeen, pääsen testaamaan sitä super-rääkki-treeniä ilman huonoa omaa tuntoa. Ja nyt lupaan satsata hyvään uneen!

Tässä mun lenkittäjät :) Viktor 9 v ja Fiona kohta 4 v.

Ei niin hyvä viikko...

Pitihän se arvata. Viime lauantain spinning-rääkki vissiin laski puolustuskykyäni sen verran, että sunnuntaina olin flunssassa. Viimeksi olen ollut kunnolla sairaana kaksi vuotta sitten. Sunnuntaina olikin vuorossa pakkolepo, sillä tiistaina mulla oli koko päivän videokuvaukset eli äänen ja naisen piti olla työkunnossa. Maanantain pilatekseen en luonnollisesti mennyt, vaikka pitkän työpäivän jouduinkin toki puurtamaan. Reilun 10 vuoden yrittäjäurani aikana olen ollut vain yhden päivän töistä poissa ja silloin olinkin sairaalakunnossa.

Alkuviikosta täytin kuitenkin Kirsin lähettämän tavoitteenasettelulappusen. Olipa haastava projekti. Varsinkin kun kipeänä ei kiinnosta liikkuminen yhtään ja ajatuskin ahdistaa. Mutta seuraaviin tavoitteisiin päädyin:

TAVOITE NRO 1: Olen ollut Kuortaneen urheiluopistolla kuntotesteissä vuonna 2011 ja toki haluan parantaa niitä tuloskia! Silloin olin muistaakseni myös tulossa kipeäksi, joten aika heikot lukemat silloin sain eli tulosten parannut lienee helppo nakki. 21.4 olen menossa Kuortaneelle taas luennoimaan, joten sovimme sinne aamupäiväksi kuntotestin uusinnan.

TAVOITE NRO 2: Koska olen numeerinen ihminen halusin jonkin helpon numeerisen tavoitteen. Koska punnerrukset ovat olleet minulle aina se suurin haaste, niin 31.5.2016 haluan punnertaa kymmenen kaunista oikeaoppista (naisten)punnerrusta.

TAVOITE NRO 3: Vaikka juoksu ei ole koskaan ollut lajini, niin juoksen silti. Haluan petrata aikaani Helsinki Mid Night Runissa. Viime vuonna aikani oli vaatimattomat 1 h 17 min, joten tänä vuonna haluaisin alittaa 1 h 15 min. Tosin viimeiset 2 km meni astmakohtauksen kielissä, mutta sisulla lönkytin silti maaliin. Viime vuonna juoksutreenausta myös haittasi omituinen kylkikipu suoliluunharjanteen kohdalla, molemminpuolin. Kipu oli joskus niin paha, että kävelemisestäkään ei meinannut tulla mitään ja pari golfkierrostakin piti jättää kesken. Useampi alan ammattilainen yritti selvittää mistä kipu johtuu, mutta selvyyteen ei päästy. Sovin, että kyseessä oli nyt vain yhden juoksukauden ongelma ja se ei enää seuraavalla kaudella toistu :)

Yksi mielenkiintoinen ajatus heräsi täyttäessäni lappuja. Yhdessä kohdassa kysyttiin: Mitä asioita sinun pitää oppia päästäksesi tavoitteisiin? Vastasin:
1) Tykkäämään liikunnasta enemmän
2) Parempaa tekniikkaa punnerrukseen, jossa myös mun FT on luvannut avustaa
3) Aikatauluttamaan paremmin, että ehdin kiireen keskellä myös liikkua
4) Tekemään "liikuntatyötä" säännöllisesti

Niin, miksi valitsin sanan "liikuntatyö"? Ehkä siksi, että jotenkin katson sen kuitenkin enemmän työksi kuin vapaa-ajaksi. Rehellisesti sanottuna en tykkää juurikaan mistään liikunnasta. Teen sitä siksi, että se on terveellistä. Ymmärrän liikunnan positiiviset vaikutukset teoriassa, mutta käytännössä positiiviset vaikutukset ovat harvoin olleet kovinkaan merkittävät. Ehkä jatkossa mun pitäisi keskittyä enemmän niihin ihan ajatuksen tasolla. Historiani ei vain tue positiivista ajattelua liikunta-asioissa.  Kahvakuulatreenissä hajoitin aikoinaan selkäni ja sen korjaamiseen meni toista vuotta ja yli 2000 euroa. Noh, nuoruuden polviongelmista en jaksa edes aloittaa tarinaa. Voisin kuitenkin ottaa tavoitteeksi miettiä nyt kevään aikana liikunnan positiivisia vaikutuksia. Vähän niinkuin kollegani sanoi, että muutama vuosi sitten hän vain päätti, että tykkää kuntosalitreenistä :)

Flunssa ei kuitenkaan iskenyt kovin pahasti päälle ja torstaina kävin kuitenkin koristreeneissä, lauantaina golf-simulaattorissa ja tänään sunnuntaina tekemässä salitreenin. Tein jopa ylimääräisen sarjan suuremmilla painoilla lonkan ojennus taljalla-liikkeessä! Noh, katsotaan oliko tämä nyt huono veto, että iskeekö tauti takaisin.

Hämärän rajamailla...

Tällä viikolla, kiireistä huolimatta olen saanut aikaiseksi käydä maanantaina pilateksessa, keskiviikkona salilla Kirsin valvovan silmän alla, torstaina koriksessa ja juuri äsken lauantain iloksi vihdoin spinningissä. Vuoden ensimmäisinä viikkoina olin ihan amatööri, kun en tajunnut varata vuoroani paria viikkoa ennen. Totta kai tammikuussa kaikki ryhmäliikunnat ovat täynnä! Tänäänkin oli, mutta menin spinnig-salin ovelle kuikuilemaan juuri ennen tunnin alkua, että onko sittenkin jollekin etukäteen ilmoittautuneelle uni maistunut hieman pitempään. Ja oli - jeij! Olen viimeksi käynyt spinningissä viime huhtikuussa ja hyppy takaisin satulan selkään hieman jänskätti.

Kyseessä oli 50 min setti, joka sisälsi useamman intervalliosuuden. Pahimmat nousut oli jopa 1 min 50 sek pitkiä. Sykkeet oli pitkälti 160-173 välissä koko tunnin. 20 minuutin jälkeen vilkaisin huolestuneena kelloa - mä niin kuolen tänne! Vaikka ohjaaja kiltisiti sanoi, että mikäli tarvitsette pitempää palautusta, niin tehkää se. No arvatkaapa vaan pidinkö :) Mä olen kyllä ihan hölmö yllytyshullu...

Mun amatöörimäisyyttä lisäsi vielä se, että hain viikolla uudet astmalääkkeet. Ne on vielä kivasti tuossa eteisen lipaston päällä laatikoissaan. Pitäis opetella niitä käyttämäänkin... Astmasta ehkä myöhemmin vielä lisäjuttua. Mutta niin, onko viisasta mennä polkemaan lähes tunniksi yli 170 sykkeillä ilman astmalääkettä - ei! Pahempaa kohtausta en onneksi kuitenkaan saanut, vaikka aika loppuun itseni kyllä tunnilla vedin. En edes muista milloin viimeksi hiki olisi todellakin VIRRANNUT tuota vauhtia! Spinningin etu on mielestäni se, että siinä saa aivot sopivasti off-tilaan. Pilateksessa ja salitreenissä pitää koko ajan keskittyä niin vahvasti tekniikkaan, joten ajatus pitää olla herkeämättä läsnä ja se on aika rankkaa.

Tälle viikolle siis jää toinen punttitreeni tekemättä. Kirsi kun viisaudessaan rajoitti treenimäärääni neljään kertaan viikossa. Rajoituksessa on kyllä järkeä, sillä aikaisemminhan olen liikkunut vain kaksi kertaa viikossa. Keskiviikkona Kirsi tsekkasi tekniikkani, kun tein hänen suunnittelemansa tunnin treenin läpi. Noottia ei onneksi ihan kauheasti tullut :) Molemmat kun ollaan kuitenkin (aika) puheliaita, niin yllättäen mentiin toistojen laskuissa sekaisin useamman kerran. Kropassa olikin treenin jälkeen sellainen tunne, että ehkä sittenkin tehtiin 20% enemmän kuin alkuperäisessä suunnitelmassa oli...

Vaikka nyt olen tehnyt pari viikkoa sen neljä treeniä viikkoon, niin keho ei onneksi ole ollut mitenkään superkipeä. Pientä jumia on ollut ja ehkä aavistuksen väsymyksen tunnetta lihaksissa, mutta sellaista "jokaliikeirvistyttää"-kipua ei ole oikeastaan ollut. Tai noh, katsotaan mikä on huomenna reisien tilanne, joko alan rappusia noustessa irvistelemään :) Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa!

Alkutilanne ja tavoitteet

Tapasin personal treinerini Kirsin ensimmäistä kertaa 7.1 eli heti loppiaisen jälkeen alkukartoituksen merkeissä.  Ensimmäiset 20 min taisi mennä siihen, kun kerroin miten vuosien mittaan olen itseäni hajoittanut eri liikuntamuodoilla. Teimme myös kehonkoostumusmittauksen, jonka tulokset oli odotettavissa. Aika harvalla on joulun syöminkien jälkeen kroppa parhaimmassa mahdollisessa tilassa :) Itsellä oli vielä takanani reilu 10 päivän puristus saada seuraava kirjani taittoon. Käytännössä olin siis istunut koneella 9-13 h tuntia joka päivä, välillä pidin toki lyhyen ruokatauon tai tein pikapyrähdyksen pakkaseen koirien kanssa. Ruokavalion laatu ei todellakaan ollut parasta mahdollista ja tuli sorruttua jopa Pandan juhlapöydän konvehteihin, joista olen jo vuosia sanonut, että ne on turhia kaloreita pahasta (sori vaan sinä sukulainen, jolta saimme ne lahjaksi :D ).

Lopuksi teimme kuntotestin. VO2Max tehtiin Polarin kuntotestin avulla eli se oli helpoin osuus, kun piti maata puhumatta 2 min paikallaan. Lihaskunnosta pikaisesti testasimme kyykyt, vatsat ja punnerrukset. Sököpolvieni vuoksi en pystynyt kyykkäämään ihan tarpeeksi alas asti, mutta sain tulokseksi 22 kyykkyä 30 sekunnissa ja arvosana 3 (1-5) eli keskinkertainen. Vatsalihakset mulla on aina olleet suht hyvässä kunnossa. Sain tehtyä 21 ylösnousua 30 sekunttiin ja siitä arvosana 5 eli erinomainen. Mutta sitten ne punnerrukset... Alussa sanoinkin Kirsille, että mulla on aivan onnettomat olka- ja rintalihakset. Käsissä on kyllä jonkin verran voimaa, mutta näitä punnerruslihaksia minulla ei yksinkertaisesti ole lainkaan. Sain tehtyä kaksi hyväksyttyä suoritusta :( Ja ei ollut mun isoista tisseistä nyt hyötyä, kun rinnuksen piti hipaista maata. Noh, tämä ei tullut mulle yllätyksenä.

Sitten niihin tavoitteisiin. Toki rasvaprosentti saisi pienentyä edes viidellä yksiköllä, mutta ehkä enemmän haluaisin keskittyä siihen, että saisin voimaa ylävartaloon. Kuten aikaisemmin olen maininnut, olen hyvin numeerinen ihminen, joten tavoitteet pitää olla numeroissa. Sain Kirsiltä myös syvällisemmän tehtävän tavoitteen asetteluun. Hassua, että nyt mun pitää täytellä sellaisia lappuja, joita työssäni annan asiakkailleni vastaanotolla. Mutta tämä onkin opettavaista - olla välillä siellä toisella puolella. Yksi tavoitteistani on ainakin se, että tekisin kesäkuun alkuun mennessä kymmenen täydellistä ja kaunista punnerrusta. Tosin kuntotestin mukaan niitä piti vissiin tehdä 14 että pääsi seuraavalle tasolle... Mutta olen realisti. Jotain muitakin tavoitteita haluan kyllä vielä astettaa ja kollegani kanssa oli puhetta jopa jostain haastekisastakin. Kollegani Sawon mualta aloitti myös uuden blogin ja tavoitteellisemman voimaharjoittelun. Olemme tosin varmaan ihan eri kategorioissa - ainakin sellainen olo mulle tuli lukiessa Maaren ensimmäisiä kirjoituksia :) Sori vaan Maare, mutta mulla taitaa mennä muutama vuosi ennen kuin teen jotain maastavetoa tai kunnon penkkipunnerrusta :D Mutta haaste-ehdotuksia otetaan toki vastaan! Joku lankkuhaaste ehkä menis?

Kirsi teki mulle tällä viikolla saliohjelman, jossa on kuusi erilaista liikettä. Jalkaprässiä, pienillä käsipunteilla penkkipunnerrusta, vaakasoutua, takareisiä ja lonkkia vahvistetaan nilkkaan laitettavalla "taljarenksulla" ja jalan taakseviennillä kierron kera, vatsalihaksia uudenlaisella liikkeellä, jota en osaa edes selittää, mutta juuri golfia varten hyvää kiertoliikettä siinä tulee. Selkälihaksetkin tehdään mielenkiintoisesti selkää pyöristäen nikama-nikamalta, sekin oli mulle täysin uutta. Kehon hallinta mulla on kuulemma aika hyvä. On se parempi nyt, kuin muutama vuosi sitten. Pilates on auttanut ja se, että kun pari kertaa on itsensä pahasti hajottanut, niin onhan siitä hyvä ottaa opikseenkin eikä tehdä juttuja yli, vaikka kroppa antaisikin myöden :)

Nyt sitten omalle salille ekaa kertaa ohjelman kanssa ja reeni alkakoot!

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Olen harkinnut kuntosalitreenin aloittamista jo muutaman vuoden ajan. Ärsyttää, että tiedän oikein hyvin, miksi lihaskuntotreeni kannattaa. En ole koskaan ollut siitä vain järjin innostunut. Olen kyllä salilla välillä enemmän, mutta yleensä vähemmän säännöllisesti käynyt. Tunnen suurimman osan laitteista ja pääosin niitä osaan käyttääkin. Koskaan en ole jaksanut kokeilla edes puolen vuoden jaksoa, että pääsisinkö salitreenin makuun rutiiniksi asti ja saisinko puolessa vuodessa jopa jotain tuloksia. Nyt on sen aika.

Koska en todellakaan pyri bikini fitness kuntoon, niin lukivikaisena (joka muuten varmasti tulee näkymään jatkossa myös teksissänikin) aivoissani se kääntyi fikini bisnekseksi. ja myös blogini nimeksi. Bisnes on lähellä sydäntäni, sillä olen ollut mikroyrittäjä jo reilun kymmenen vuoden ajan. Vaikka terveystieteiden maisterina ja laillistettuna ravitsemusterapeuttina perusteet liikunta-asioista tiedänkin, niin eipä ole haitaksi oppia uutta ihan oman kantapään kautta. Alkuun kuitenkin kerron hieman liikuntahistoriastani, jotta te lukijat ymmäräisitte mistä lähtökohdista aloitan tämän puolen vuoden projektin. 

En ole koskaan ollut erityisen liikunnallinen. Lapsena pelailin naapurin kanssa tennistä ja muutaman vuoden kävin tenniskoulussakin kerran viikossa. Muuten liikkuminen lapsena oli pyöräilyä paikasta toiseen. Uinti on ollut aina ykköslajini. Olen oppinut uimaan 4-5-vuotiaana ja se on ollut minulle luontaista. Ainoa laji, jossa olen päässyt aikoinaan edustamaan kouluani kilpailuihin, vaikka koskaan uimaseuraan en ole kuulunutkaan.

Koripalloa teininä pelailtiin lähikentällä myös usein. Muistaakseni nelosluokkalaisena kävin kerran namikan treeneissä, mutta valmentaja ei oikein osannut ottaa uutta tulokasta mukaan, joten treenit jäivät siihen ensimmäiseen. Harmi sinänsä. 

Jossain vaiheessa innostuin tanssista. Taisi olla viidennellä tai kuudennella luokalla, kun kävin kansalaisopiston jazz-tanssissa muutaman vuoden. Myöhemmin jatkoin yläasteella koulun tanssikerhossa, jossa tanssittiin modernia ja tehtiin tanssinumeroita muutamiin musikaaleihin. 

Lukioaikoina treenasin muutaman vuoden ajan kamppailulajia nimeltä Taido. Hyvin kokonaisvaltaista ja mielenkiintoista. Sisälläni on aina asunut pieni ninja, mutta valitettavasti kehoni on rakennettu pääosin B-osista ja lopulta polveni oli sen verran huonossa kunnossa, että en päässyt enää ulisematta kyykystä ylös. Siihen jäi ninjailut.

Polvien vuoksi olen lopettanut myös tanssimisen, ala-asteella välillä laskettelin jonkin verran ja yläasteella hommasin lumilaudan. Parikymppisenä möin lumilaudankin lopulta pois, kun lääkäri hieman uhkaili... Lääkärin puheista (kielloista) huolimatta juoksin kuitenkin puolimaratonin vuonna 2003. Noh, jos rehellisiä ollaan, niin en sen jälkeen kolmeen päivään pystynyt kunnolla edes kävelemään, polvet oli aivan muusina...

Olen kuitenkin suorituksestani edelleen superylpeä, sillä minulla ei ole ainuttakaan juoksijageeniä kropassani. Yläasteella muistan, kun piti juosta se kamala 1500 m, josta sai numeron. Meillä liikuntatunti oli vieläpä ruokatunnin jälkeen ja tein Vallu Konoset eli jouduin oksentamaan juoksun jälkeen. Arvosanakseni sain ajasta 6-. Onneksi silloinen opettajani oli viisas ja sanoi:"Hanna, kun tuo juoksu ei ole oikein koskaan ollut sinun lajisi, niin haluaisitko mielummin uida Cooperin testin?" No totta kai halusin! Sen arvosanaksi sain 10-, ilman treeniä.

2000-luvun taitteessa seurustelin lääkäriopiskelijan kanssa, joka pelasi intohimoisesti golfia. Ja jotta poikaystävääni olisin nähnyt edes joskus kesäisin, oli minunkin suoritettava green card ja alettava pelaamaan. Golf taitaakin olla ainoa laji, joka on pysynyt minulla mukana lähes joka kesä muutamaa ulkomaanvuotta lukuunottamatta näihin päiviin saakka.

Mutta koskaan en ole todellakaan ollut mikään himoliikkuja. Esimerkiksi neljä liikunta kertaa viikossa on ollut minulle vain hassu harhainen haave. Joskus ehkä niihin määriin päässyt, mutta vain muutaman viikon ajan. Mutta mikä onkaan tilanne nyt? Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Maanantaisin minulla on pilates. Tylsää, mutta tehokasta ja oiva laji mun B-osille, varsinkin kun ryhmää vetää fysioterapeutti, joka estää minua tekemästä tyhmiä. Torstaisin pelaan höntsäkorista. Tästä myöhäisemmässä postauksessa lisää. Vuoden tauon jälkeen ajattelin käydä taas lauantaiaamun spinningissä. Ainoa ryhmäliikuntatunti, josta sittenkin tykkään. Tai tykkään paremminkin siitä itsensä rääkkäämisestä en liikunnan ilosta :D Niin ja sitten nyt tämä lihaskuntotreeni. Eli neljä tuntia liikuntaa viikossa + koiralenkit. 

Tästä siis alkaa matka, josta postailen blogiin 3-4 kertaa kuukaudessa. Olisin toki halunnut heti alkuun 2 salitreeniä viikkon, mutta personal traineriksini lupautunut Kirsi Vaulamo (www.kuntokoulu.com) heti puhui päähäni järkeä ja aloitamme yhdellä salitreenillä viikossa. Ensi kerralla lisää ensimmäisestä PT-tapaamisesta ja valitsemastani kuntosalista (www.fit24.fi) lisää. Lisäksi myös omista tavoitteistani ja ensimmäisistä treeneistäni.

Tervetuloa seuraamaan, kuinka liikuntaa (vain sen vuoksi, koska se on terveellistä) harrastava terveysalan ammattilainen yrittää löytää liikunnan ilon kuntosalimaailmasta. Mission impossible? Katsotaan mikä on tilanne kesällä 2016, kun puoli vuotta kokeilua on takana.